Haku

Paikallisen kirjailijan kirjoittama tai seutukunnalle sijoittuva kirja (aikuisten kirjoja)

Kirjastot ovat perinteisesti keränneet kotiseutukokoelmaa. Kotiseutukokoelmaan hankitaan paikallisten kirjailijoiden teoksia sekä paikkakunnasta kertovia kirjoja.

Lounakirjailijat-tietokanta perustettiin tekemään kotiseutukokoelmien aineistoa näkyväksi. Tietokannassa esitellään alueella asuneita ja siitä kirjoittaneita kirjailijoita sekä nostetaan esiin teoksia, joiden kautta lukijalle avautuu erilaisia näkökulmia Lounais-Hämeeseen.

Tietokanta sisältää kirjailijoiden kuvauksia kirjoittamisestaan ja suhteestaan Lounais-Hämeeseen. Kirjoittajien tuotannosta on esitelty tarkemmin ne teokset, jotka sisällöltään liittyvät tänne tai, jotka on kirjoitettu tekijän asuessa tällä seudulla.

Muokattu: 2.2.2021
Hakutulos 1
Louna-kirjastot

Ilkka Kononen vinkkaa:

Eipä unohdeta kirjallisuuden pitkää häntää ja kirjaston varastoa. Sieltä löytyy esimerkiksi kokoelma Kaksiparran eli Kauko Kareen pakinoita. Hattulassa syntynyt Kare toimi Forssan Lehden päätoimittajana 1940-luvulla ja hänellä oli myös kesäpaikka Tammelassa. Presidentti Urho Kekkosen kiivaana vastustajana tunnetusta Kareesta ilmestyi viime vuonna Seppo Konttisen ja Kari Vitien kirjoittama elämäkerta Eri mieltä : todenpuhuja Kauko Kareen elämä (Otava, 2020).
Konttisen ja Vitien kirja keskittyy vahvasti Kareen poliittisiin kantoihin ja edesottamuksiin, mutta jättää vähemmälle huomiolle tämän monipuolisen kirjallisen toiminnan (ks. esim. Lounakirjailijat.net). Lehtipakinat edustavat siitä vain pientä osaa, mutta kuvastavat kyllä Kareen sanomisen taitoa. Kaksiparran pakinat ovat Aapelin, Ollin ja muiden alan mestareiden aikakaudelta, jolloin lajityyppi oli vielä voimissaan. Politiikkaan ja muihin päiväkohtaisuuksiin viittaavat pakinat on kokoelmasta karsittu. Aiheet ja asenteet kuvastavat toki aikaansa, mutta kelpaa näiden lyhyiden juttujen myötä palata aikaan, jolloin toistaitoiset kolumnistit eivät olleet vielä vallanneet kaikkia vapaita nurkkia ja palstoja.

Tallennettuna:
Hakutulos 2
Louna-kirjastot

Ilkka Kononen vinkkaa:

Tehtävä on lähes mahdoton: Kuinka puristaa Juhani Känkäsen Tattis ja Luppa muutamaan virkkeeseen? Periaatteessa päämäärä on selvä, jostain Vantaanjoen varrelta matkataan Cadillacilla kohti Forssaa ja reittikin on hyvin tuttu ja kauniisti kartalle asettuva. Mutta kaikki muu siinä matkalla ja matkan varrella sinkoilee sinne tänne kuin konsanaan miehen aatos. Tattis ja Luppa on irtonainen ja huiman puhelias road movie, joka sukeltaa tämän tästä syvälle kirjallisuuden syvimpiin syövereihin. Elokuvahan tästä pitäisi tehdä, mutta mistä näyttelijät, kun pääosia esittävät sika ja koira? Hevosesta en hurjan pyörityksen jäljiltä ole aivan varma, mutta muita eläimiä kirjassa riittää siitäkin edestä.
En aio kertoa, kuka on saava Hämeen Kirjan Ystävien Vuoden Hämäys -kulttuuripalkinnon ja missä se jaetaan. Sen saatte itse selvittää, mutta pitäkäähän hatustanne kiinni! Olen ainakin varoittanut.
Juhani Känkänen on Vantaalla asuva, mutta Forssassa syntynyt ja varttunut kirjailija, jolta on tähän mennessä ilmestynyt neljä aikuisten romaania ja viisi lastenkirjaa.

Tallennettuna:
Hakutulos 3
Louna-kirjastot

Ilkka Kononen vinkkaa:

Mäkivalli, Jani: Kaksi tietä Kannakselle. – Karisto, 2020. – 269 s.
Lehväslaiho, Palaste, Pietola ja monet muut talvi- ja jatkosodan kokeneet kirjailijat ovat poistuneet keskuudestamme, mutta uudet sukupolvet jatkavat isoisiensä ja isiensä sotateillä. Jokioisilla asuva ja Forssan yhteislyseossa opettava Jani Mäkivalli on nopeaan tahtiin julkaissut kaksi sotaromaania.
Mäkivallin esikoisteos Ääniseltä itään (2018) toi hänelle finaalipaikan Helsingin Sanomien esikoiskirjakilpailussa. Viime vuonna ilmestynyt Kaksi tietä Kannakselle vahvistaa edelleen Mäkivallin kirjailijanääntä ja asemaa varteenotettavana nuoren polven sotakirjailijana. Dokumentaarisuus rakentaa kirjalle pitävän pohjan, mutta pääosaan nousevat varmoin vedoin piirretyt päähenkilöt ja heidän tarinansa.
Kirja kuvaa jatkosotaa kahden, sangen erilaisen henkilön näkökulmasta. Kalervo on vasemmalle kallellaan oleva helsinkiläinen työ- ja rivimies, Tapio karjalainen, Wienissä opiskellut radiotiedustelija. Oman äänensä saavat ja näkökulmansa kertovat myös miesten kihlatut, Fanni ja Hanna.
Helsingin Sanomien sotakirjallisuuteen erikoistunut kriitikko Vesa Karonen löysi Mäkivallin romaanin yksityiskohdista huomautettavaa (HS 2.1.2021), mutta tavallisen lukijan silmin ne tuskin osuvat. Mäkivalli kertoo pakahduttavasti fiktion keinoin, mitä esimerkiksi tapahtui Elisenvaaran asemalla 20.6.1944. Jos haluaa tietää tapahtumista tarkemmin, voi tietokirjahyllystä noukkia vaikkapa Erkki Rahkolan ja Carl-Fredrik Geustin kirjan Vaiettu Elisenvaaran pommitus : evakkohelvetti 20. kesäkuuta 1944 (Ajatus, 2008).
Kaksi tietä Kannakselle on luettavissa myös e-kirjana.

Tallennettuna:
Hakutulos 4
Louna-kirjastot

Ilkka Kononen vinkkaa:

Seppo Tuisku (1935 – 2020) ”on suomalaisen lukemistoviihteen suuria tuntemattomia”, kuten Juri Nummelin toteaa käsillä olevan kirjan johdantoartikkelissa. Suhteellisen tuntemattomaksi Tuisku jäi myös täkäläisille lukijoille, vaikka Jokioisten Rehtijärvellä ehti erinäisiä vuosia asuakin.
Seppo Tuisku kirjoitti rikoskirjallisuutta aikana, jolloin rikokset eivät olleet vielä nykyisen kaltaista kirjallisuuden valtavirtaa. Tekstit eivät myöskään ilmestyneet kovissa kansissa, vaan Pekka Lipposen ja Jerry Cottonin tapaisissa kioskisarjoissa. Varsinkin Jerry Cottonin päätoimittajana Tuisku saavutti legendaarisen aseman ja hänen koulimanaan alalle ilmestyi monia uusia kykyjä, mm. Tapani Bagge.
Tuiskun kirjoittamia Pekka Lippos- ja Jerry Cotton -tarinoita joutuu haeskelemaan divareista, mutta Kujanjuoksu kuolemaan tarjoaa näkymän Tuiskun kovaksikeitettyyn tyyliin ja taitoon. Vaikka käänteitä riittää, New Yorkiin sijoittuva tarina etenee kokeneen ammattimiehen ottein tarkasti ja rivakasti, parhaaseen Cotton-tyyliin siis. Bonuksena kirjaan sisältyy myös neljä Tuiskun kirjoittamaa novellia sekä Tapani Baggen muisteluksen Tuiskun kirjoittajakoulusta.

Tallennettuna:
Hakutulos 5
Louna-kirjastot

Ilkka Kononen vinkkaa:

Ronttismäessä syntyneen ja kasvaneen Ida Maria Saarisen (1900 – 1991) syntymästä tuli viime vuonna kuluneeksi 120 vuotta. Kirjailija Saarisesta kehkeytyi vasta vanhemmalla iällä, sillä esikoisteos Nokkosia ja harakankukkia ilmestyi v. 1973. Sitä seurasi nopeaan tahtiin neljä muutakin kirjaa.
Nokkosia ja harakankukkia ilmestyi Otavan Kertomuksia elämästä-sarjassa. Sitä voi siis lukea nykytermein autofiktiona, mutta monesta muustakin näkökulmasta. Yhtäältä se on herkän ja lahjakkaan nuoren naisen kasvukertomus yli sadan vuoden takaisessa Forssassa. Sosiaalihistoriallisesti se tarjoaa kuvan elämisen arjesta ajassa, joka oli monella muotoa karumpi ja kovempi kuin tämä nykyinen aikamme. Niiden ohella ja ohikin se on läheltä nähty ja koettu todistajanlausunto sisällissodasta ja sen jälkeisistä tapahtumista. Forssan osalta se on myös niitä harvoja teoksia, joiden kautta voimme päästä käsitykseen, mitä lounaishämäläisessä tehdasyhteisössä tapahtui tuona poikkeuksellisena aikana. Lukuhaasteen kannalta se on siis mitä otollisin ja monipuolisin valinta.
Saarisen sisällissotakokemuksiin perustuu myös kaunokirjallinen teos Olipa kerran kesä, joka ilmestyi postuumisti v. 2017.

Tallennettuna:
Hakutulos 6
Louna-kirjastot

Eija Räisänen vinkkaa murrekirjailijoita:

Susanna Drockila on vaalinut vorssan murretta moni tavoin. Hän on kirjoittanut murteella kolumneja Forssan lehteen. Hän on myös aloittanut Facebookin Vorssankiäliset uutiset -sivuston. Vorssankiälisiä uutisia vietiin Neljäs seinä -ryhmän voimin myös Forssan teatterin lavalle.
Väistäkäis vähä on omaelämäkerrallinen, osin vorssan murteella kirjoitettu runokirja. Tässä kirjassa herää eloon 1970-luvun Forssan tehdasmenneisyys, olihan Drockilan äiti Finlaysonin kutomolla töissä pari vuosikymmentä. Kirjan kaikki runot eivät ole murteellisia: Drockila on sanonut, että murre on kuitenkin vain tehokeino ja kaikkiin runoihin murre ei sovi.

Tallennettuna:
Hakutulos 7
Louna-kirjastot

Eija Räisänen vinkkaa murrekirjailijoita:

Esko Viljanen (1911-1984) työskenteli nuorena Finalyson-Forssan värjäämössä. Sieltä Esko Aaltonen houkutteli hänet toimittajaksi Forssan Lehteen, jossa hän lopulta yleni toimituspäälliköksi. Esko Viljanen oli myös innokas kotiseutumies. Hänen henkilö- ja kyläkuvauksiaan on julkaisu runsaasti Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen vuosikirjoissa sekä Lounais-Hämeen Joulu -lehdissä.
Lukijoiden erityisesti rakastamia olivat hänen Forssan Lehteen nimimerkillä Viljami kirjoittamansa pakinat, joihin on säilötty mittaamaton määrä lounaishämäläisen ihmisen menneisyyttä - erityisen runsaasti kuvauksia lapsuuden kujilta Ronttismäeltä. Hypi sinä humma -kokelmaan on valittu noin 60 pakinaa vuosien 1948 ja 1971 väliltä, parintuhannen kirjoituksen joukosta.

Tallennettuna:
Hakutulos 8
Louna-kirjastot

Eija Räisänen vinkkaa murrekirjailijoita:

Teuvo Heikkilä (1930-2018) kirjoitti nimimerkeillä Jokelaska ja Anttoo pakinoita Forssan Lehteen 36 vuoden ajan. Seitsemän leivän uuni on kokelma Jokelaskan pakinoista vuosilta 1965-1997.
Heikkilä esittää pakinan usein olevan kertakäyttötuote, mutta ainakin näissä valituissa pakinoissa ihmisluonnon tarkkailulla ja kotiseutuhistorialla on merkittävä osuus ja ne ovat kestäneet aikaa hyvin. Suuri osa kokoelman pakinoista on kirjoitettu vorssan murteella. Murteen käytöstä Heikkilä toteaa, että se tekee pakinoinnista vielä kaksin verroin vaikeampaa – murteen oikeellisuudesta ja aitoudesta voidaan aina kiistellä.

Tallennettuna: