Haku

Louna-kirjastojen podcast

Louna-kirjastojen podcastissa vinkataan kirjallisuutta kaikenikäisille. Ensimmäiset jaksot keskittyvät aikuisille ja nuorille suunnattuun kaunokirjallisuuteen, mutta tulevaisuudessa pyrimme myös avaamaan muita kirjastopalveluita sekä kertomaan kirjastoihmisten arjesta ja ajankohtaisista asioista.

Ilmoitamme uusista jaksoista etusivulla, sekä kirjaston Facebookissa ja Instagramissa.

Podcastin jaksot:

Jakso 2: Tietokirjavinkkejä lapsille ja nuorille

Podcastin toisessa jaksossa vinkataan viime vuoden suosituimpia lasten tietokirjoja, sekä tutustutaan tietokirjojen kirjastoluokitukseen. Äänessä on lasten- ja nuortenosaston kirjastovirkailija Juho Kankaanpää Forssan kaupunginkirjastosta.

Podcastissa vinkatut kirjat:

  • - Lasten suuret kysymykset, toim. Francoise de Guibert (Otava, 2020), suom. Marjo Lemponen
  • - Miklu : Universumin paras kirja (Otava, 2021)
  • - Kaisa Aitlahti & Satu Reinikainen : Piirrän sinuun tarinan (Lasten keskus, 2020)
  • - Katariina Vuori : Tarinataikurit - sanataideharjoituksia lapsille (Lasten Keskus, 2020)
  • - David Owen : Lasten karttakirja (Readme.fi, 2021)
  • - Reima Flyktman : Suomen linnut - liiku luonnossa ja tunnista lintuja (Readme.fi, 2021)
  • - Steve Martin : Miten kaikki toimii? Koneet tutuiksi roboteista raketteihin ja leivänpaahtimista liukuportaisiin (Karisto, 2021)
  • - John Brewer : Urheilu 30 sekunnissa (Into Kustannus, 2021)
  • - Ned Hartley : Marvel historia - sarjakuvien tarina (Tammi, 2020)
  • - Juha Kuisma : Suomen lasten historia (Otava, 2021)

Tekstitys jaksoon 2

Tervetuloa Louna kirjastojen kirjastopodcastiin kakkos jaksoon. Minä olen lastenosaston kirjastovirkailija Juho Kankaanpää. Tänään aiheen on lukuviikon kunniaksi uudet lasten tietokirjat. Samalla käydään läpi kirjastojen YKL-luokituksia tietokirjojen osalta. Eli luokasta 0 aloitetaan ja luokkaan 9 päädytään. Samalla tutustutaan YKL-luokkien sisältöihin ja kummallisuuksiin. Vähintään yksi kirja per luokka käydään läpi. Eiköhän aloiteta.

Miksi nämä luokat ovat tällaisia? Wikipedia kertoo, että ”Suomessa käytettään YKL:ää eli Yleisten kirjastojen luokitusjärjestelmä. Helsingin kaupunginkirjasto noudattaa omaa luokitusjärjestelmäänsä (HKLJ, Helsingin kaupunginkirjaston luokitusjärjestelmä). Osa kirjastoista on tehnyt myös kirjastokohtaisia poikkeamia luokitukseen.

Yleisten kirjastojen luokitusjärjestelmän rakenne on Deweyn luokitteluun pohjautuva hierarkkinen kymmenluokittelu. Järjestelmä jakautuu kymmeneen pääluokkaan, jotka jakautuvat jälleen kymmeneen alaluokkaan. Myös alaluokat voidaan jakaa kymmeneen alaluokkaan ja jakamista voidaan jatkaa, kunnes päästään haluttuun tarkkuuteen aineiston sisällönkuvailussa.”

Aluksi voi tuntua melko hankalalta löytää tietokirjoja, kun luokkia ja alaluokkia on niin paljon. Onneksi kirjahyllyjen päässä on listat mitä luokkia kirjahyllyssä on ja mitä ne luokat sisältävät. Myös louna.finnaa kannattaa käyttää apuna, jos on vaikeuksia löytää kirjaa/kirjoja. Myös kirjaston henkilökunnalta kannattaa kysyä apua. Joten eiköhän aloiteta luokkien läpi käynti.

Luokka 0 YLEISTEOKSET. KIRJA-ALA. KIRJASTOTOIMI YLEINEN KULTTUURIPOLITIIKKA. JOUKKOTIEDOTUS

Eli tähän luokkaan kuuluvat yleisteokset, kuten esimerkiksi Guinnesin ennätyskirjat tai Ripley’s believe it or not. Tässä luokassa esiintyy myös kirjaston toimintaa selittäviä kirjoja ja yleisesti joukkotiedotusta eli sanomalehti, radio, tv, internetti käsitteleviä teoksia.

Tähän kohtaan valittu kirja on:

Lasten suuret kysymykset. Toimittanut: Francoise de Guibert. Julkaissut: Otava (2020). Takakansi kertoo:

Miksi pitää käydä koulua? Mitä on rohkeus? Miksi en saa napostella? Mitä on olemassaolo? Monet asiat askarruttavat lasten mieltä. Mukaansa tempaava kirja vastaa 280 lasten ja nuorten esittämään kysymykseen. Kysymykset on ryhmitelty kirjaan aihepiirien mukaan, ja vastauksia elävöittävät hauskat ja värikkäät piirrokset.

Tämä lasten lasten suuret kysymykset kirja on keskikokoinen kirja, ei ole hirveän painava, vaikka onkin täynnä painavaa asiaa ihmisistä, luonnosta, yhteiskunnasta, koulusta, tunteista. Kirjan asiat eli lasten kysymykset on jaettu edellä mainittuihin teemoihin. Kirjaa on hauska lukea ja se sopii hyvin myös aikuisille luettavaksi. Myös kuvitus on mielenkiintoista, sillä joka teemassa on erilainen ja eri tyylinen kuvitus.

Luokka 1 FILOSOFIA. PSYKOLOGIA. RAJATIETO

Eli tähän luokkaan kuuluvat filosofian, psykologian ja rajatiedon kirjat. Tähän kuuluu myös paljon elämäntaito-oppaita, mietelausekokoelmia ja rajatiedon puolella on paljon erilaisia mysteeri ja ufokirjoja.

Tähän kohtaan valittu kirja on:

Universumin paras kirja, kirjoittanut: Miklu. Julkaissut: Otava (2021). Takakansi kertoo:

Jatkoa räjähdysmäisen suosion saaneille bestsellereille Paras kirja ikinä ja Kaikkien aikojen kirja.

Suomen kärkitubettajiin kuuluva Miklu päästää lukijat vielä syvemmälle kummallisten aivojensa kätköihin ja kertoo lisää ennen kuulemattomia tarinoita elämästään. Kirjassa pohditaan muun muassa avaruuden ihmeellistä maailmaa ja muita erittäin kiehtovia asioita. Mukana myös paljon muuta hauskoista tehtävistä salaliittoteorioihin. Ja tietenkin lisää Miklun piirustuksia!

Universumin paras kirja jatkaa Miklun tutulla linjalla. Hauskoja juttuja, hassuja kuvia. Hupsuttelua ja vakavaa asiaa. Itse en kyllä kuulu Miklun kohderyhmään, joten en voi sanoa kuinka hyvä kirja on tosifanin mielestä.

Luokka 2 USKONTO

Eli tämä luokka sisältää uskontokirjoja. Mielenkiintoista tässä on se, että 20-28 luokat on pyhitetty kristinuskolle ja muut uskonnot, hinduismi, islam, juutalaisuus, rastafari jne. ja antiikin mytologiat on ahdettu luokkaan 29. Jos kiinnostaa lukea taruista enemmän, niin taruja ja myyttejä löytyy myös luokista 81.2 (kansantarinat) ja 81.4 (kansaneepokset, esim. Kalevala)

Tähän kohtaan valittu kirja on:

Piirrän sinuun tarinan. Kirjoittanut: Kaisa, Aitlahti & Satu Reinikainen. Julkaissut: Lasten keskus (2020). Takakansi kertoo:

Keholle piirtäminen luo yhteyttä: se rauhoittaa, ilahduttaa ja tarjoaa elämyksiä. Piirrän sinuun tarinan sisältää lapsen selkään tai muualle kehoon piirrettäviä tarinoita. Joukossa on raamatunkertomuksia, rukouksia ja muita tekstejä lapsen arkeen ja juhlaan; ilon ja onnen hetkiin. Kukin tarina sisältää tekstin ja liikkeet, joiden avulla kertomus piirretään. Kosketukseen yhdistettynä tarinat heräävät henkiin uudella tavalla ja jättävät vahvan muisti- ja kokemusjäljen.

Kirja on tarkoitettu lasten ja perheiden yhteisiin hetkiin niin kodeissa kuin seurakunnan lapsi- ja perhetoiminnassa. Kosketus vahvistaa vuorovaikutusta ja tarjoaa luontevan tavan tuoda kristillisen kasvatuksen sisältöjä osaksi arjen hetkiä.

Kaisa Aitlahti on tuusulalainen pappi, kouluttaja ja kasvatuksen ammattilainen. Satu Reinikainen on nokialainen kouluttaja, lastenkirjailija, nuorisotyönohjaaja ja lapsityönohjaaja. Aitlahti ja Reinikainen toimivat varhaiskasvatuksen ja perhetoiminnan kouluttajina Seurakuntaopistolla. He ovat osallistuneet useisiin eri kirjaprojekteihin. Yhdessä he ovat kirjoittaneet kirjan Polkuja rauhoittumiseen (2018).

Tämä olikin vähän erikoisempi kirja. Kirjassa kerrotaan raamatun tarinoita ja samalla vanhempi voi piirtää niissä olevia kuvioita, esim. aaltoja lapsen ihoon sormilla. Eli kristillisiä rentoutumisharjoituksia. Itse olisin toivonut, että kirjassa olisi ollut valokuvia mukana, miten eri liikkeet voi tehdä.

Luokka 3 YHTEISKUNTA

Eli tähän luokkaan on valittu yhteiskuntaa koskevia kirjoja. Tästä luokasta löytyy erilaisia ammattikirjoja, esim. opettaja, palomies, poliisi, yms. Lasten osastolla on myös jonkin verran politiikkaa, aseita ja sotaa käsitteleviä teoksia. Myös aikuisille suunnattuja lasten koulu ja käyttäytymiskirjoja löytyy 3-luokasta.

Tähän kohtaan valittu kirja on:

Tarinataikurit: sanataideharjoituksia lapsille. Kirjoittanut: Katariina Vuori. Julkaissut: Lasten Keskus (2020). Takakansi kertoo:

Lapsi on luonnostaan luova, ja mielikuvitus on taito, jota kannattaa vaalia. Luovuus on avain, jolla avautuvat jykevätkin ovet. Tämän oppaan sanataide- ja luovuusharjoitukset innostavat monen ikäisiä tarinoimaan. Tarinataikurit maistelevat sanoja, nostavat ajatuksia hatusta ja huiskivat tarinoita lentoon. Joskus tarina pulppuaa lauluna, liikkeenä tai piirroksena: luovuus on ihanan arvaamatonta.

Oppaan harjoitukset sopivat niin päiväkoteihin, kerhoihin kuin kouluihinkin. Niitä voi käyttää sanataidetuokioissa, S2-opetuksessa, tunnetaitojen harjoittelussa tai vaikka metsäretkillä. Harjoituksia voi tehdä myös yksin: kotona, mökillä, mummolassa tai koulumatkalla. Kirjassa on vinkkejä, joiden avulla saman tehtävän voi räätälöidä monen ikäisille.

Takakansiteksti kertoikin kaiken tästä kirjasta. Tarinataikurit on yllättävän ohut, 87 sivua, ottaen huomioon kuinka paljon sisältöä siinä on. Itse tykkäsin eniten siitä, että siinä kerrottiin hyvin tarkasti mitä apuvälineitä (kynä, sakset, värikynät, paperia, teippiä jne.) tarvitaan jokaisessa sanataideharjoituksessa. Kirja sopii myös hyvin vasta-aloittelijoille ja niille, joille sanataide ei ole tuttu asia.

Luokka 4 MAANTIEDE. MATKAT. KANSATIEDE

Eli tässä luokassa on paljon alaluokkia aikuisten puolella. Lasten osastolla ei ole niin paljoa. Luokka 41 käsittelee Eurooppaa, 42 suomea, 43 pohjoismaita jne. Homma on aika Eurooppa keskeistä, sillä luokat 41-46 käsittelee Eurooppaa ja vasta 47 käsittelee kaikkia loppuja maanosia: Aasiaa, Afrikkaa, Amerikkaa, Australiaa jne. Luokka 49 käsittelee kansantiedettä ja eli samoja aiheita kuin luokat 29 ja 81.4

Tähän kohtaan valittu kirja on:

Lasten karttakirja. Kirjoittanut: David Owen. Julkaissut: Readme.fi (2021). Takakansi kertoo:

Läpileikkaus maailmaamme nyt!

Kiipeä korkeimmille vuorille, seikkaile suurimmissa metsissä, purjehdi valtamerillä ja perehdy planeetallamme eläviin ihmisiin ja eläimiin ja moniin muihin kiehtoviin ilmiöihin. Löydä muinaisia monumentteja, kuuluisia rakennuksia ja uskomattomia elinympäristöjä. Tutustu eri puolilla maailmaa tavattaviin urheilulajeihin, ruokiin, pukuihin, kulttuureihin ja kieliin.

Lue edessämme olevista haasteista, kuten väestön liikakasvusta, ilmastonmuutoksesta ja luonnon ja ympäristön säilyttämisestä tuleville sukupolville.

Lasten karttakirja, kuten useimmat karttakirjat, on suuri, joten sujuvinta on lukea sitä lattialla tai pöydän ääressä. Karttakirja ei ole hirveä pitkä, alle 40 sivua, mutta jokainen sivu on ahdettu täyteen kuvitusta eri maista, kulttuureista, ihmisistä ja eläimistä. Kirjaa onkin ilo katsella.

Luokka 5 LUONNONTIETEET. MATEMATIIKKA. LÄÄKETIEDE

Vitosluokka on varmaankin laajin luokka, sillä se käsittelee luonnontieteitä, matematiikkaa ja lääketiedettä. Luonnon tieteisiin kuuluvat MATEMATIIKKA, TÄHTITIEDE, GEODESIA, FYSIIKKA, KEMIA, FYYSINEN MAANTIEDE, GEOLOGIA ja BIOLOGIA. Biologiaan taas kuuluvat nisäkkäät, matelijat, linnut, kalat, hyönteiset, luonto jne. Eli hyvin laaja luokka kyseessä. Vitosluokassa on myös huippusuositut dinosauruskirjat (55.4)

Tähän kohtaan valittu kirja on:

Suomen linnut: liiku luonnossa ja tunnista lintuja. Kirjoittanut: Reima Flyktman. Julkaissut: Readme.fi (2021). Takakansi kertoo:

Tämän lintukirjan avulla kaikenikäiset voivat innostua linnuista. Kirja on upeasti kuvitettu ja yli 400-sivuinen lintutiedon pikkujättiläinen!

Suomessa on hyvin monenlaisia lintuja. Kukin laji vaatii omanlaisensa elinpiirin niin maantieteellisesti kuin ympäristön suhteen. Toiset lajit viihtyvät melkein missä vaan ja toiset ovat hyvinkin vaativia sopivasta ympäristöstä. Muuttolinnut runsastuttavat lintukantaa kesäisin huomattavasti. Vaelluslinnut liikkuvat alueilla, joilla niitä ei muulloin näe. Jokainen vuodenaika on erilainen.

Tutustu tämän kirjan avulla millaisilla paikoilla eri lintulajit viihtyvät ja miten lajit tunnistaa. Osalla lajeista koiras ja naaras ovat erinäköisiä. Nuoret yksilöt ovat myös erilaisia aikuisiin verrattuna. Samannäköisten lajien osalta kerrotaan tarkempia tunnistusmerkkejä niiden erottamiseksi toisistaan.

Suomen linnut onkin aika kattava moderni lintukirja, takakansi teksti kertoikin melkein kaiken tarvittavan. Linnut tunnistaa helposti kuvista mikä on todella tärkeää. Ehkäpä ainoa miinuspuoli tulee siitä, ettei kirja ole taskuun mahtuva (23 cm pitkä ja 18 cm leveä) yli 400 sivuinen järkäle, joten sitä voi oikein ottaa bongausretkille mukaan, ilman reppua. Koti bongaukseen kirja sopii mainiosti.

Luokka 6 TEKNIIKKA. TEOLLISUUS. KÄSITYÖ. MAA- JA METSÄTALOUS KOTITALOUS. LIIKETALOUS. LIIKENNE

Kutos luokka on toinen todella laaja luokka. Tähän luokkaan kuuluvat mm. autokirjat (62.5), Legokirjat (65.8), lemmikit (67.4) ja ruuanlaitto (68.2). Mielenkiintoisesti tähän luokkaan kuuluvat myös postimerkkeilykirjat kuin myös merirosvoista kertovat kirjat.

Tähän kohtaan valittu kirja on:

Miten kaikki toimii? koneet tutuiksi roboteista raketteihin ja leivänpaahtimista liukuportaisiin. Kirjoittanut: Steve Martin. Julkaissut: Karisto (2021). Takakansi kertoo:

Miten juna pysyy raiteilla? Miten hyppykeppi toimii? Mitä tapahtuu, kun vedät vessan?

Värikäs lasten tietokirja vastaa näihin ja moniin muihin pientä mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Lukemattomat koneet ja laitteet tulevat tutuiksi yksityiskohtaisen kuvituksen ja vaiheittaisten selitysten avulla. Vaikuttavat poikkileikkaukset ja lähikuvat päästävät lukijan sukeltamaan niin tuttujen kuin vieraampienkin koneiden uumeniin. Kirja on jatkoa suositulle Mistä kaikki tulee ja mihin se menee? -teokselle.

Miten kaikki toimii? on hyvin selkeästi toteutettu tietokirja, siitä, noh miten kaikki erilaiset tavarat toimivat. Tässäkin kirjassa on parasta värikäs kuvitus ja selkeä rytmitys. Jokaisen esineen toiminta on kuvattu selkeästi, mitä laite tekee, miten se tekee sen ja millä se toimii (yleensä sähköllä). Kirja on melko helppolukuinen ja aika lyhyt (hieman yli 40 sivua). Sopiva kirja kaikille tekniikasta kiinnostuneille. Kirjalle on myös sisarteos ”Mistä kaikki tulee ja mihin se menee” (Libby Deutsch, 2019)

Luokka 7 TAITEET. LIIKUNTA

Eli tämä luokka käsittelee taiteet ja liikuntakirjat. Taiteet on kyllä aika laaja käsite, kun siihen kuuluu kaikki piirtämisestä kuvanveistoon ja valokuvaukset elokuviin. Tähän luokkaan kuuluvat myös erilaiset laulukirjat ja soitin oppaat. Myös urheilukirjat kuuluvat tähän. Suomalaisille tärkeä luokka on 79.37, koska siinä on jääkiekkokirjat. Toinen suosittu luokka on 79.813, joka sisältää videopeleistä kertovat kirjat. Myös fyysiset lautapelit on sijoitettu Forssan kaupungin kirjastossa 7-luokkaan videopelikirjojen jälkeen.

Tähän kohtaan valittu kirja on:

Urheilu 30 sekunnissa. Kirjoittanut: John Brewer. Julkaissut: Into Kustannus (2021). Takakansi kertoo:

Miten keskiajalla urheiltiin? Milloin ensimmäiset olympialaiset järjestettiin? Onko köydenvetokin olympialaji? Entä kuka keksi jalkapallon? Urheilu 30 sekunnissa on vauhdikas tietopaketti urheilun merkityksestä, suosituimmista lajeista, urheilun historiasta ja olympialaisista.

Kirjan jokainen aukeama käsittelee yhtä teemaa höystettynä kolmen sekunnin maistiaisilla sekä iloisella nelivärikuvituksella. Napakoiden tietoiskujen lisäksi kirja sisältää innostavia tehtäviä, jotka houkuttelevat kokeilemaan itse, olit sitten himourheilija tai ahkera penkkiurheilija.

Seiska luokkaan on aina vaikea valita, ottaako liikunta kirjan vai taide kirjan. Tällä kertaa otin liikuntakirjan. Urheilu 30 sekunnissa muistuttaa rakenteeltaan hieman ”Miten kaiken toimii?” kirjaa: tässäkin on jaoteltu eri urheilulajit ja katsotaan kohta kohdalta esim. miten koripallo toimii. Mielenkiintoisena kohtana on liikuntatiede, jossa selitetään mm. aerobinen energia, anaerobinen energia, lihasvoima jne. Eli urheilua käsitellään monilta eri tahoilta. Urheilu 30 sekunnissa sopii aloitteleville urheilu faneille.

Luokka 8 KAUNOKIRJALLISUUS. KIRJALLISUUSTIEDE. KIELITIEDE

Tässä luokassa on kaikkea kielitieteisiin ja kielen opiskeluun liittyviä kirjoja. Esimerkiksi englannin, ruotsin tai vaikka saksan kielioppi- ja sanakirjoja löytyy tästä luokasta. Tästä luokasta löytyy myös kirjallisuuden historiaa käsitteleviä kirjoja runsaasti.

Tähän kohtaan valittu kirja on:

Marvel historia: sarjakuvien tarina. Kirjoittanut: Ned Hartley. Julkaissut: Tammi (2020). Takakansi kertoo:

Syväluotaus legendaaristen Marvel-sarjakuvien maailmaan!

Upeasti kuvitettu lahjakirja supersankarien historiasta. Mistä kaikki alkoi, ja kuinka sarjakuvaseikkailuista päädyttiin aina valkokankaalle asti?

Jokaisen todellisen Marvel-fanin unelmakirjassa sukelletaan syvälle supersankarikulttuuriin. Kirja etenee kronologisesti, ja ääneen pääsevät niin hahmojen luojat Jack Kirbysta Stan Leehin kuin taiteilijat, toimittajat ja muut sarjakuvien ammattilaiset. Mukana on arkistojen aarteita ja yllättäviä faktoja, ja tietenkin kaikki kulttihahmot Kostajista Mustaan Pantteriin ja Hämähäkkimiehestä Kapteeni Amerikkaan!

Marvelin elokuvat ovat maailman suosituimpia, joten on hyvä, että saadaan historia teos, joka keskittyy myös Marvelin sarjakuvien maailmaan. 80 sivuun on ahdettu aika lailla informaatiota, joka sopii Marvelin sarjakuviin tutustuville. Aktiivi lukijoille, uutta tietoa on vähemmän, mutta silti kiinnostavia yksityiskohtia tarinoitten kulissien takaa löytyy. Sopii hyvin sarjakuvafaneille, uusille ja vanhoille. Kirja on melko kookas, että se pitää lukea pöydän ääressä. Samalla voi saada uutta intoa lukea uusia ja vanhoja marvel lehtiä/albumeja/kirjoja.

Luokka 9 HISTORIA

Tässä luokassa on historiaa meiltä ja maailmalta. Suomen historian luokka on 92. Ehkä yksinkertaisempia luokkia lastenosastolla.

Tähän kohtaan valittu kirja on:

Suomen lasten historia. Kirjoittanut: Juha Kuisma. Julkaissut: Otava (2021). Takakansi kertoo:

Suomalaisten kohtalonhetkiä ja arkista aherrusta esihistoriasta 2020-luvulle.

Lennokkaat tarinat herättävät historian tapahtumat jännästi eloon. Kirjan nuorten sankareiden matkassa purjehditaan tervalastissa Tukholmaan ja matkustetaan höyryhevosella Pietariin, päästään Helsingin olympialaisten puukatsomoon ja tutustutaan turvapaikan hakijoihin. Pätevillä tietosivuilla kerrotaan eri vuosikymmenten avainkysymyksistä ja historian merkkipaaluista. Kirjasta käy havainnollisesti ilmi, miten historialliset tapahtumat ovat vaikuttaneet tavallisten suomalaisten, erityisesti lasten, elämään. Kiitetyn teoksen ajantasaistettu versio.

Suomen lasten historia julkaistiin alun perin vuonna 2005, joten päivitys on ollut paikallaan. Tietokirja on melkeinpä romaani, sillä siinä on runsaasti eri aikakaudelle sijoittuvia tarinoita faktoja värittämään. Ja kuvitus, kuvitus on loistavaa. Olenkin monessa tämän jakson kirjassa kehunut kuvitusta, mutta Jussi Kaakkisen kuvitus on kyllä parasta mitä näissä kirjoissa on tullut vastaan. Hyvin käydään kirjassa esihistorian ja historian lisäksi läpi nykyaikaa ja miten paljon (tai vähän) Suomi onkaan muuttunut. Suosittelen kaikille historiasta ja Suomesta kiinnostuneille. Pitkä kirja, mutta vaikuttava kronikka.

Noniin, aikaa on kulunut sen verran, että podcast alkaa olla lopuillaan. Minä olen Juho Kankaanpää, lasten osaston kirjastovirkailija ja tämä oli Louna-kirjastojen podcast. Mukavaa loppupäivää kaikille.

Jakso 1: Kirjavinkkejä Louna-kirjastojen lukuhaasteeseen

Louna-kirjastoissa on menossa koko vuoden 2021 kestävä lukuhaaste. Podcastin ensimmäisessä jaksossa Tuula Luoma ja Eija Räisänen Forssan kaupunginkirjastosta vinkkaavat haastekohtiin sopivia uudehkoja kirjoja. Käsittelyssä ovat mm. Ann-Christin Antellin Puuvillatehtaan varjossa, Antti Heikkisen Einari ja Colson Whiteheadin Maanalainen rautatie.

Louna-kirjastojen lukuhaasteeseen pääset tästä linkistä.

Podcastissa vinkatut kirjat:

  • - Ottessa Moshfegh : Vuosi horroksessa (Aula & co, 2020), suom. Kristiina Drews
  • - Annamari Marttinen : Häiriömerkintä (Tammi, 2021)
  • - Ilppo Aaltonen, Arja Kanerva : Menneet tulevat - runoja ja kuvia (Kustannus Kimara, 2020)
  • - Julian Fellowes : Snobit (Otava, 2020), suom. Markku Päkkilä
  • - Ann-Christin Antell : Puuvillatehtaan varjossa (Gummerus, 2021)
  • - Jyri Vartiainen : Kolme kesää (Teos, 2020)
  • - Mikko-Pekka Heikkinen : Sähkömies (Johnny Kniga, 2020)
  • - Richard Powers : Ikipuut (Gummerus, 2021), suom. Sari Karhulahti
  • - Antti Heikkinen : Einari (WSOY, 2020)
  • - Indrek Hargla : Apteekkari Melchior ja Pilatuksen evankeliumi (Into, 2021), suom. Jouko Vanhanen
  • - Colson Whitehead : Maanalainen rautatie (Otava, 2021), suom. Markku Päkkilä
  • - Marja Toivio : Finnjet, my love - romaani (Atrain & Nord, 2020)
  • - Oyinkan Braithwaite : Sisareni, sarjamurhaaja (WSOY, 2020), suom. Kaisa Kattelus
  • - James Reasoner : Texasin tuuli (Kustantamo Helmivyö, 2021), suom. Juri Nummelin
  • - Marko Annala : Kuutio (Like, 2020)
  • - Emma Rous : Täydelliset vieraat (Minerva, 2021), suom. Maikki Soro
  • - Jarmo Stoor : Prässi (Into, 2021)
  • - Tua Harno : Kylmän sodan tytär (Otava, 2020)

Tekstitys jaksoon 1

Naisten päivän aikaan kokeilimme Louna-kirjastoissa videovinkkausta ja tällä kertaa teemme tällaisen podcast-vinkkauskokeilun. Äänessä Forssan kaupunginkirjastosta Eija Räisänen ja Tuula Luoma.

Louna-kirjastoissa on menossa koko vuoden kestävä kaikenikäisille sopiva, paikallisilla mausteilla höystetty Lukuhaaste. Haasteessa on 12 kohtaa, jokaiseen kohtaan luetaan eri kirjoja. Louna.finna.fi-sivuilta voi tulostaa tai kirjastolta voi hakea täytettävän lukuhaastelomakkeen ja ohjeita. Täytetty lomake pitää palauttaa 14.1.2022 mennessä Louna-kirjastoihin eli aikaa on runsaasti. Arvomme palkintoja osallistuneille.

Tämän päivän uutuusvinkkauksessa esittelemme lukuhaasteen 12:een kohtaan sopivia uudehkoja kirjoja eli viime syksyn tai tämän kevään aikana ilmestyneitä.

Haastekohta 1. Kirjassa eletään poikkeuksellisia aikoja

Ottessa Moshfegh: Vuosi horroksessa (Aula & co, 2020), suom. Kristiina Drews

On vuosi 2000. Kirjan minäkertoja, 26-vuotias nainen, asuu New Yorkin sydämessä Manhattanilla. Hän on korkeasti koulutettu, hänellä on rahaa, hän on hyvännäköinen. Ympäristö suorastaan pursuaa elämää ja suurin piirtein kaikkea mahdollista. Mutta nainen haluaisi vain nukkua. Hänen suurin unelmansa on nukkua vuosi. ”New Yorkissa sattui ja tapahtui – niin kuin aina – mutta mikään siitä ei liittynyt minuun.” (11) 

Toteuttaakseen unelmaansa päähenkilö, jonka nimeä kirjassa ei kerrota, on hakeutunut täysin vastuuttoman psykiatrin potilaaksi. Tämä kirjoittaa hänelle valtavat määrät erilaisia lääkkeitä, joita nainen eri tavoin yhdistellen nauttii. Ja viettää sitten päivänsä eriasteisessa horroksessa. Vähäisenä valveillaoloaikanaan hän pyrkii minimoimaan kaikki ärsykkeet. 

Hänellä on yksi ystävä, joka aika ajoin vierailee hänen luonaan, useimmiten puoliväkisin. Hänellä on myös ajoittainen poikaystävä, jolle hän pyrkii olemaan soittamatta. Hän on ollut töissä taidegalleriassa, muttei ole enää. Hänen ajatuksensa ystävästään, poikaystävästään ja esim. nykytaiteesta ovat armottoman kriittisiä ja suhtautumisensa kylmää. Ystävä kyllä lähinnä puhuukin vain itsestään, poikaystävä on ihan käsittämätön ja kirjassa kuvattu nykytaide lievästi sanottuna teennäistä. 

Niinpä päähenkilö haluaa aina vaan enemmän uneen ja horrokseen, pois, niin kuin kirjassa todetaan, mielensä ja ruumiinsa vankilasta. ”Ajattelin, että elämä olisi siedettävämpää, jos aivoni olisivat vähemmän kärkkäästi tuomitsemassa ympäröivää maailmaa”. (23)

Kirja on hämmentävä. Outo. Välillä ehkä hauska, joskin melko kierolla tavalla. Päähenkilön päivien kuvaus on horroksen eri asteiden kuvausta, eri lääkkeiden vaikutuksen arviointia, sen arvailua, mitä hän on pilleripäissään mennyt tekemään. Kylmiä, armottomia ajatuksia, välillä jopa rivoja. Päähenkilöstä on aika vaikea pitää. Hän on usein töykeä ja ilkeä.  Mutta toisaalta kaikesta huolimatta häneen uskoo. Pikkuhiljaa hänen ajatuksilleen löytyy syitä. Hän kertoo pelkäävänsä tunteitaan. Toisaalta hän haluaisi epätoivoisesti pitää jotain tunnettaan aitona. 

Päähenkilön pyrkimyksenä on päästä niin syvään horrokseen, että kun hän siitä heräisi, hän olisi puhdistunut ja uudistunut. Ja hän voisi alkaa koota itseään ja elämäänsä uudelleen. 

Uni on päähenkilön suoja omia ajatuksia ja tunteita vastaan. Mutta se on myös mahdollisuus vapautua siitä menestyvän sinkkunaisen roolista, johon hän kokee olevansa pakotettu. Tässä suhteessa häntä on jo helpompi ymmärtää.

Kirja ei ole niin ahdistava kuin voisi ajatella, päähenkilö on siinä määrin reippaasti liioiteltu. Hänen kauttaan on mielestäni onnistuttu kuvaamaan aika armottoman rehellisesti jotain olennaista tästä meidän ajatamme. 

Oman lisänsä kirjaan tuo, että sen tapahtuma-aika ulottuu syksyyn 2001, jolloin New Yorkin kaksoistorneihin tehtiin terrori-isku.

Ja täytyy sanoa, että kirjan kuvaus päähenkilön eristyneisyydestä osuu jotenkin erityisesti tähän korona-aikaan.

Marttinen, Annamari: Häiriömerkintä (Tammi, 2021)

Häiriömerkintä kuvaa aivan tavallisen naisen elämää. Avioero, kahden asunnon loukku ja työttömyys on yhtälö, jonka Karoliina kohtaa. Romahdus on nopea ja yllättävä. Karoliina on aivan neuvoton tilanteessa, jota hän ei halua tunnustaa edes ystävilleen, tyttärelle eikä ex-miehelle. Rahapulassaan hän turvautuu pikavippeihin. Kirja kertoo siitä. kuinka kuka tahansa voi suistua kuiluun, pelottavan helposti. 

Kirja kertoo häpeästä, sosiaalisesta eristyksestä ja pelosta, jota rahattomuus aiheuttaa. Kirja sopii sekä kohtaan 10: Kirjassa pelätään ja kohtaan 1: Kirjassa eletään poikkeuksellisia aikoja.

Marttinen on tutustumisen arvoinen kirjailija: hän kirjoittaa yleensäkin aiheista, jotka ovat tiukasti kiinni nykyajassa ja sen ongelmissa.

Haastekohta 2. Paikallisen kirjailijan kirjoittama tai seutukunnalle sijoittuva kirja

Ilppo Aaltonen, Arja Kanerva, Menneet tulevat : runoja ja kuvia (Kustannus Kimara, 2020)

Lukuhaasteen kohtaan 2. Paikallisen kirjailijan kirjoittama kirja voi vinkata tuoretta forssalaista   runokokoelmaa. Viime vuonna ilmestyi Ilppo Aaltosen ja Arja Kanervan Menneet tulevat : runoja ja kuvia. Sekä Arja Kanerva että Ilppo Aaltonen ovat pitkään kirjoittaneet työkseen. Arja Kanerva on toiminut paitsi kustannustoimittajana, myös mm.   lastenkirjallisuuden suomentajana. Ilppo Aaltonen on Forssan Lehden entinen päätoimittaja ja aktiivinen kotiseutumies. Tietoja molempien kirjallisesta tuotannosta löytyy Lounakirjailijat-tietokannasta.

Forssan Lehden haastattelussa he kertovat mm., miten syntyi ajatus runokirjasta, ”jossa runot keskustelevat keskenään”. Koska molemmat ovat innokkaita kuvaajia, kirjaan päätettiin liittää myös valokuvia. Kuvat eivät kuvita runoja, vaan kertovat ”omaa tarinaansa runojen rinnalla”.

Tekijöiden nimet on tarkoituksella jätetty pois yksittäisten runojen kohdalta. Runoa lukiessa ei siis heti näe, kumpi sen on kirjoittanut. tieto löytyy ainoastaan sisällysluettelosta.

Kokoelma koostuu viidestä osasta, jotka ovat Menneet tulevat, Korppi huutaa, Valoa ja varjoa, Maailman meno, Mustarastaan kirkas huilu ja Räsymaton raitoja. Ilppo Aaltosen mukaan Maailman meno on kirjan yhteiskunnallinen osa. Runoissa kannetaan huolta populismin noususta. 

Muut kirjan runot keskustelevat monesta. Eletystä elämästä, rakkaudesta, sen loppumisesta, luonnosta, kuolemasta. 

Forssan Lehden haastattelussa kirjoittajat kertovat valinneensa pitkään kirjan kantta. Lopulta on päädytty kuvaan, jossa kivisillä portailla on punaisia kuivuneita kukan terälehtiä. Elämä kantaa vankasti myös hauraat muistot.

Haastekohta 3. Kirja sijoittuu kartanoon tai tehdasmiljööseen

Julian Fellowes: Snobit (Otava, 2020), suom. Markku Päkkilä 

Tämän romaanin kirjoittaja Julian Fellowes on monelle tuttu Downton Abbey -sarjan käsikirjoittajana. Brittiläisen yläluokan liepeillä liikutaan nytkin, mutta tämä teos sijoittuu 1990-luvulle. 

Kirjan naispäähenkilö Edith Lavery on varakkaasta ylemmästä keskiluokasta tuleva tyttö, joka on kasvatettu pyrkimään hyviin naimisiin. Ei Edithillä oikein muutakaan keinoa ole saavuttaa tavoittelemansa varakas, miellyttävä elämä. Kirjan alussa tilanne on jo vähän epätoivoinen, vaatimaton koulumenestys ei riittänyt avaamaan ovia yliopistoon ja varakkaasta perheestä huolimatta hän on toimessa kiinteistönvälitysfirman puhelinvaihteessa. Suhde pörssivälittäjänä toimivaan miesystävään on kariutunut, nyt Edith on jo 27 ja alkaa olla kiire.

Mutta sitten onnistaa! Kirjassa yhtenä kertojahahmona toimiva yläluokan piiristä tuleva Edithin näyttelijäystävä esittelee hänet Broughtonin tulevalle jaarlille, Charlesille. Charles viehättyy Edithin mutkattomuudesta ja Edithkin pitää Charlesista ja näkee tilaisuutensa tulleen. Charles tulee mainiosta perheestä: hänen sukunsa kuuluu ylhäisaatelisiin, eikä ole köyhtynyt, vaan suku on onnistunut säilyttämään varallisuutensa, mikä tärkeintä Broughton Hall-kartanon ja tilukset. Kartano on tärkeä, kuten kirjassa sanotaan "on harvinaista kohdata Lontoossa viihtyvä artistokraatti - tai ainakin kuulla hänen myöntävän viihtyvänsä Lontoossa". Kaupungissa on vain asunto, koti on kartano maalla. Siksi kirja sopii vinkattavaksi tähän kohtaan 3: Kirja sijoittuu kartanoon tai tehdasmiljööseen.

Edith ja Charles menevät naimisiin, vaikka Charlesin perhe ja yläluokkainen tuttavapiiri ihmettelevät, miksi Charles ei valitse omiensa joukosta naista, joka tuntee tavat ja tottumukset, tietää vanhastaan oikeat ihmiset, jne. "Ventovieraan vieminen vihille merkitsee pöyristyttävää seka-avioliittoa".

Alun hohdokkuuden jälkeen glamourkin alkaa haihtua: itse asiassa elämä on sitä, että tavataan koko ajan samoja ihmisiä, käydään samoja keskusteluja. Aikaa vietetään lähinnä maalla ja vuodenkierto on muuttumaton: linnustusta tammikuun loppuun, riistanmetsästystä maaliskuuhun, lyhyt vierailu Lontooseen, sitten kenties pidempi matka, kalastusta milloin missäkin ja vuoden lopulla suurriistan metsästystä Skotlannissa.

Pääseekö Edith sisäpiireihin, sopeutuuko hän Charlesin elämäntapaan?

En oikeastaan pitänyt tästä kirjasta, tässä kuvataan brittiläistä luokkayhteiskuntaa jotenkin niin kylmän viileästi. Mutta tämä jäi vaivaamaan vielä jälkikäteenkin, joten on kyllä lukemisen arvoinen kirja.

Antell, Ann-Christin: Puuvillatehtaan varjossa (Gummerus, 2021)

Tämä kirja on saanut esikoiskirjaksi kosolti huomiota ja hehkutusta. Markkinoinnin vuoksi tätä ei tarvitsisikaan esitellä, kirjastollakin on jo pitkät varausjonot, mutta koska kirja napsahtaa niin mainiosti haasteen kohtaan 3: Kirja sijoittuu kartano- tai tehdasmiljööseen, ei tätä oikein voi ohittaakaan.

Kirjaston tiskillä kuulee usein kysymyksen, olisiko jotain vastaavaa luettavaa kuin Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarina -sarja. Tämä kirja on täsmävastaus tuohon kysymykseen... Historiallista, hyvin kirjotettua viihdettä, jota voi suositella todella monenlaisille lukijoille.

Päähenkilö on Jenny Malmström, nuori papinleski, jonka ainoa lapsikin kuoli puoli vuotta aviomiehen kuoleman jälkeen synnytyksessä. Jenny on voimakas nainen, joka ei ole antanut tragedian musertaa itseään. Kirjan alussa hän hoitelee isärovastin taloutta Kaarinan pappilassa.

Romantiikan ystäville on tarjolla yllättävänkin laaja valikoima kosijoita: on uudistusmielinen opettaja, puuvillatehtailijan poika ja jopa arkeologi. Toinen toistaan komeampia ja puoleensa vetävämpiä miehiä... Jenny kuitenkin arvostaa asemaansa itsellisenä leskirouvana, joka voi päättää asioistaan. Hän toimii Rouvasväen yhdistyksessä ja muissa yhteiskunnallisissa riennoissa aktiivisesti. Kannattaako itsenäistä asemaa uhrata avioliiton vuoksi? 

Koska Jenny on mukana monenlaisessa puuhassa, kirjassa on kivoja kuvauksia mm. kirjaston perustamisesta Turkuun, työväen asuntojen rakennusprojektista kaupungissa ja jopa Koroisten linnanraunioiden löytymisestä ja arkeologisista kaivauksista siellä... 1800-luvun lopun Turku elää ja hengittää kirjassa. Tästä puolesta nauttii historian ystävä.

Tulossa: 
Susanna Alakoski: Pumpulienkeli (WSOY)

Kirja aloittaa kronikan neljän sukupolven naisista. Kronikka kattaa koko 1900-luvun. Avausosa kertoo vuonna 1905 Pohjanmaalla syntyneestä Hildasta, josta tulee Vaasan puuvillatehtaan pumpulienkeli.

Vartiainen, Jyri: Kolme kesää (Teos, 2020)

Jyri Vartiaisen taitavasti kirjoitetussa pienoisromaanissa kuvataan lapsuuden kesiä, joissa ei päällisin puolin tapahdu mitään. Nimettömäksi jäävä poika, kirjan päähenkilö, viettää kesiään pikkukaupungissa, jonka taivaalla näkyvät tehtaan piiput ja niistä tupruava lika. Vanhemmat ovat enimmäkseen näkymättömissä, heidän elämänsä on sidottu tehtaaseen. Kesiä kuvataan kolme, kuljetaan hienovaraisesti kohti lapsuuden loppumista.
 
 Haastekohta 4. Kirjassa ollaan luonnon puolella

Heikkinen, Mikko-Pekka: Sähkömies (Johnny Kniga, 2020)

Vinkkaan tämän kirjan kohtaan 4: Kirjassa ollaan luonnon puolella, mutta se sopii kyllä myös kohtaan 1: Kirjassa eletään poikkeuksellisia aikoja.

Hesarin toimittajana työskentelevän Heikkisen tunnetuin teos lienee edelleen tuotannon ensimmäinen romaani Terveiset Kutturasta (2012), jossa rikas Etelä-Suomi ja köyhä Pohjois-Suomi ajautuvat sisällissotaan. Tässä uudessa Sähkömies-kirjassakin jatketaan lähitulevaisuuden huonompien skenaarioiden kuvaamista. Tässä kirjassa Helsinkiä koettelee ennennäkemätön jäämyrsky. Perusinfrastruktuuri pettää, ja suunnilleen koko kaupunki jää ilman sähköä, vettä ja lämpöä pitkäksi aikaa. 

Tarmo Koski 46-vuotias uusperheen isä, ammatiltaan sähkö­asentaja. Hyvin epätodennäköinen ekoterroristi. Mutta Tarmo vihaa yli kaiken fossiilisia polttoaineita ja on valmis toimintaan. Öisin Tarmo siis pukeutuu naamioasuun ja kiipeää tolppakengissä pitkin rännejä, sabotoi bensa-asemia, katumaastureita ja kivihiilivoimaloita. Hän haluaa hidastaa ilmastonmuutosta sabotoimalla energiasyöppöjä laitoksia. Onko tämä Sähkömies-nimellä julkisuudessa tunnettu ekoterroristi suorastaan osasyyllinen Helsingin katastrofitilanteeseen? Ja mikä on Sähkömiehen suunnittelema Suuri Ilmastoteko, jolla hän toivoo havahduttavansa ihmiset, onnistuuko se?

Myös Tarmon kotona keskustellaan kipakasti yhteiskunnallisista ja ilmastonmuutokseen liittyvistä asioista. Avovaimon feminismi tarjoaa yhden näkökulman yhteiskuntaan. Poikapuoli Max taas pyörittää suosittua, varsin kulutuskeskeistä tubekanavaa MaxTeeVeetä. Maxilla on perheen väittelyissä tiukka argumentti: "Sun sukupolves ei ole muuta tehnytkään ku ostanut, reissannut ja sikaillut. Ja nyt mun pitäis muuttaa maakuoppaan ja hikoilla yksissä Adidaksissa. Ei tuu tapahtumaan.” Toisaalta, kuten Tarmokin tulee huomaamaan, Maxin sometaitoja voi käyttää myös hyödyllisiin tarkoituksiin...

Kirjassa yhdistyy supersankariparodia ja insinööriproosa. Heikkistä verrataan usein Arto Paasilinnaan, ja jotakin samaa heissä ehkä onkin. Hahmot ovat vähän stereotyyppiseksi kärjistettyjä, ei ehkä ihan aina poliittisesti korrektejakaan, mutta kuten Hesarin arvostelussa sanottiin "kirjailija Heikkinen katsoo aina romaanihenkilöitään lempeästi tai vähintään hilpeästi".

Powers, Richard: Ikipuut (Gummerus, 2021)

Tätä kirjaa emme ole vielä ehtineet lukea, mutta kirjassa ollaan eittämättä luonnon puolella. Kirja ilmestyi juuri suomeksi ja sai vuonna 2019 Pulitzer-palkinnon, joten laaturomaanin on taatusti kyseessä. Kirjassa pääteemana ovat puut ja metsät ja ihmisen suhde niihin.

 

Haastekohta 6. Kirjassa esiintyy hevonen

Heikkinen, Antti: Einari (WSOY, 2020)

Heikkisen kirja oli Savonia-romaanipalkintoehdokkaana, mutta toisaalta kirjastoissa (kuten Louna-kirjastoissakin) kirja on luokitettu tietokirjoihin. Kumpi sen on? Onhan kirjassa faktat kohdillaan, ja se perustuu laajaan haastatteluaineistoon, mutta Heikkisen tapa kirjoittaa on sellainen, että itse kallistun kyllä romaanin puolelle. Kun kirja perustuu runsaaseen jutusteluun ja replikointiin, niin tulkinta on kyllä vahvasti Heikkisen, ei niitä keskusteluja ole dokumentoitu!

Heikkinen on kirjoittanut jo useita elämäkertoja - kohteet ovat jotenkin tekijänsä näköisiä: mm. Kari Tapio, Juice, Jaakko Teppo ja Heikki Turunen. Tämä Einari sopii jonon jatkoksi. Vuosina 1943–2010 elänyt Einari Vidgrén aloitti työuransa metsurina. Konepajan hän perusti kotikonnuilleen Ylä-Savoon, koska ei ollut tyytyväinen saatavilla oleviin metsäkoneisiin. Nykyisin Ponsse on maailman johtavia metsäkonevalmistajia.

Kirjan keskeinen elementti on savolaisuus. Koska savolaisuus on niin Vidgrénin kuin Heikkisen tavaramerkkejä, se istuu hyvin tähän tarinaan eikä tunnu päälle liimatulta. Savon murre näkyy enemmänkin tarinallisuutena, huumorina ja rikkaana sanastona kuin kielen vääntelynä.

Miksi vinkkaan tämän kohtaan 6: Kirjassa esiintyy hevonen? Hevosurheilu oli tärkeä osa Vidgrénin elämää liiketoiminnan lisäksi. Työurakin alkoi 14-vuotiaana savotoilta hevosen ja pokasahan kanssa. Vieläkin hänen kotitilallaan on menestyvä ravitalli. Ponssen alkuaikoina Vidgréniä pidettiin pitkään hevosmiehenä, joka puuhasteli myös metsäkoneiden kanssa. 

Tämä kirja on mielestäni erityisen onnistunut kuvauksena oman aikansa startup-yrityksestä eli yrityksestä, joka pyrkii nopeaan kasvuun. Alkuvaiheessa rahaa kuluu, mutta tuloja ei ole. On panostettava omia varoja, otettava lainaa yritykselle yksityishenkilönä, tai hankittava rahoitusta riskisijoittajilta. 1970-luvulla ei ollut kummoisia julkisia tukia tai bisnesenkeleitä - kirjassa on kuvauksia siitä, kuinka Einari kiertää alueen pankeissa anelemassa lainaa ja Vieremän maataloissa nimiä vekseleihin. Työntekijätkin joutuivat välillä odottamaan palkkojaan. Helppoa ei Ponssen käynnistysvaiheessa ollut.

Heikkinen kirjoittaa mielestäni aina jotenkin päähenkilöönsä myötäsukaisesti suhtautuen, mutta ainakaan tällä kertaa ei hampaattomasti. Vaikka tässä kirjassa Einarista kerrotaan paljon hauskoja anekdootteja, selväksi tulee, että Einari ei kaikilta osin ollut mukava mies. Umpijuntti, työhullu, myöhemmällä iällä alkoholiongelmainen kontrollifriikki, noin pahimmilta puoliltaan. Toki niitä mukaviakin puolia oli ja tunnetuimmaksi puoleksi jää kuitenkin se lupsakka kansanmies, jolle miljoonat eivät kihahtaneet päähän, ja joka kantoi vastuuta yrityksensä työntekijöistä ihan erityisellä tavalla. Einari on elämäkertansa ansainnut!

Hargla, Indrek: Apteekkari Melchior ja Pilatuksen evankeliumi (Into, 2021), suom. Jouko Vanhanen

Indrek Harglan keskiaikaiseen Tallinnaan sijoittuvasta Apteekkari Melchior -sarjasta ilmestyi tänä vuonna jo seitsemäs osa Apteekkari Melchior ja Pilatuksen evankeliumi. Kirja sijoittuu vuoteen 1433. Jo aika iäkäs Melchiorkin ratsastaa kirjassa kerran. Hänen poikansa, jolla on sama nimi kuin isällään, Melchior Wakenstede, matkustaa ratsain melko pitkän matkan. Varsinaisesti ratsastaminen on kuitenkin ritarien hommaa. Tässä kirjassa harrastetaan myös haukkametsästystä, mikä tapahtuu ratsain. 

Kirjasarjaa voi kovasti suositella historiallisten dekkarin ystäville ja myös Tallinnan ystäville. Harglan ajan- ja paikankuvaus on tarkkaa. Ja tuntuu, että mitä pidemmälle sarja etenee, sitä enemmän kirjailija on viehättynyt kuvaamaan keskiaikaista elämää ja tapoja. Murhat ja mysteerit ovat kuitenkin edelleen keskeisessä osassa.

Haastekohta 7. Kirjassa matkustetaan junalla

Whitehead, Colson: Maanalainen rautatie (Otava, 2021), suom. Markku Päkkilä

1800-luvulla Amerikassa orjuutta vastustava liike oli jo herännyt ja orjuuden lakkauttamisesta oli jo päätetty joissain pohjoisissa osavaltioissa. Niissä orjia tosin oli ennestäänkin ollut jokseenkin vähän. Sitä vastoin etelävaltioissa käytettiin runsaasti orjatyövoimaa erityisesti laajentuneen puuvillateollisuuden tarpeisiin. 

Vaikka voimassa oli laki, joka kielsi uusien orjien tuomisen Yhdysvaltoihin, orjien syntyvyys oli niin korkea, että heidän lukumääränsä kasvoi voimakkaasti.

Erityisesti 1800-luvun alkupuolella ja puolivälissä suuri määrä orjia pakeni omistajiltaan. Vapautuneet orjat ja orjuuden vastustajat ylläpitivät 1700-luvun lopulta 1860-luvulle turvatalojen ja niiden välisten salaisten kulkuyhteyksien verkostoa, jota kutsuttiin nimellä Underground railroad (suom. maanalainen rautatie). Tuhannet paenneet orjat pääsivät verkoston avulla turvaan pohjoiseen ja Brittiläiseen Pohjois-Amerikkaan eli nykyiseen Kanadaan.

Maanalainen rautatie oli siis symbolinen nimitys orjien pakoreitille. Mutta tässä kirjassa se on konkreettinen asia. Maan alla on salaisten asemien verkosto. Asemille laskeudutaan tikapuita pitkin, piilotettujen lattialuukkujen kautta. Salaisen aikataulun mukaisesti liikkuu useimmiten vain rähjäisiä avovaunuja vetäviä kolhiintuneita vetureita. Rautatietä ylläpitävät vapaaehtoiset mustat ja valkoiset, jotka ottavat valtavan riskin, vaarantavat henkensä. 

Kirja kertoo Georgiassa sijaitsevalta plantaasilta pakenevasta Corasta. Ja myös Coraa lähes pakkomielteisesti jäljittävästä palkkionmetsästäjä Ridgewaystä. Coran pakomatkan vaiheiden ja myös hänelle läheisten ja hänen kohtaamiensa ihmisten kautta kuvataan mustien oloja eri osavaltioissa. Siirtyessään maanalaista rautatietä pitkin eri paikkoihin, Cora kohtaa julmuuksia, joita mustiin on kohdistettu historian eri aikoina. 

Esimerkiksi Etelä-Carolinassa entisiä orjia on majoitettu asuntoloihin ja heitä koulutetaan. Mutta toisaalta heitä ohjataan sterilisaatioon ja käytetään lääketieteellisiin kokeisiin. Pohjois-Carolinassa taas valkoiset pelkäävät mustien määrän kasvua ja heidän mahdollista kostoaan siinä määrin, että heidät pyritään eliminoimaan. He ovat ”strange fruit” outoja hedelmiä, joita riippuu puissa.

Viime vuonna ilmestyi suomeksi Colin Whiteheadin Nickelin pojat. Myös siinä on aiheena yhteiskunnan rakenteisessa piilevä rasismi. Käsittelytapakin on yhtä lailla raju ja syvälle menevä kuin tässä Maanalaisessa rautatiessä. Ja vaikutus yhtä ravisteleva. 

Maanalainen rautatie on kirjallisia viittauksia vilisevä vaihtoehtohistoria. Mutta se myös Coran kasvutarina sekä jännittävä ja mukaansa tempaava kuvaus hänen matkastaan. Raakuuksilta ja julmuuksilta ei tässä tarinassa voi kuitenkaan välttyä. Whitehead on saanut kirjastaan Pulitzer-palkinnon. Hän on itse asiassa kaksinkertainen Pulitzer-voittaja, sillä hän sai saman palkinnon myös Nickelin pojista.

Haastekohta 9. Kirjan nimessä esiintyy F-kirjain

Toivio, Marja: Finnjet, my love : romaani (Atrain & Nord, 2020)

Lukuhaasteen kohtaan 9. Kirjan nimessä esiintyy F-kirjain ei ole ihan helppo löytää sopivaa kirjaa. Olinkin tyytyväinen, kun huomasin viime vuonna ilmestyneen Marja Toivion romaanin Finnjet, my love. Toisaalta kirja herätti myös epäilyksiä. Sen aihe vaikutti kummalliselta. Romaani autolautasta? Eikä kirjan nimi, englanninkielinen rakkaudentunnustus, ainakaan parantanut asiaa. Kustantaja on melko pieni, kirjailija minulle ennestään tuntematon. Kirjan etuliepeen mukaan tämä on kuitenkin jo Marja Toivion kuudes romaani.

Kirjan kiinnostavuutta vähän lisäsi se, että toki olen itsekin joskus Finnjetillä matkustanut ja muistan, että iso laiva se oli. Mutta en tiennyt, että lähtiessään neitsytmatkalleen Helsingin Katajanokalta toukokuussa 1977 Finnjet oli maailman suurin ja nopein autolautta. Sille annettiin lehdissä sellaisia lempinimiä kuin Vinttikoira, Itämeren Concorde, Itämeren Porsche, Flying Finn ja Jetti.

Mutta vuonna 2008, johon tämä kirja sijoittuu, Finnjetin suuruus on jo mennyttä. Se on Alangin rannalla Intiassa romutettavana.

Kirjan päähenkilöt, nuoruuden kaverukset Heikki, Matti ja Sakke, ovat olleet 1970-luvulla Hietalahden telakalla rakentamassa Finnjetiä. Sittemmin heidän tiensä ovat menneet aika lailla eri suuntiin. Siinä määrin he ovat kuitenkin pitäneet yhtä, että he osallistuvat, kun Finnjetin rakentajille järjestetään matka Intiaan laivan ”hautajaisiin”. Heidän kolmen lisäksi matkalle lähtee loppujen lopuksi vain Saken nuori naisystävä matkabloggari Inge. 

Nykyään Matti on ylipainoinen, naisia vikittelevä ja ryyppäävä keravalainen paikallispoliitikko ja ay-mies, Sakke vaikeaa avioeroa läpikäyvä Keski-Uusimaa-lehden urheilutoimittaja. Heistä kolmesta herkin ja eniten menneisyydessä kiinni on Heikki, häntä voisi kai luonnehtia mielenterveyskuntoutujaksi. Tarina ja varsinkin nuoruuteen ulottuvat takaumat kerrotaan ehkä eniten Heikin kautta, mutta muutkin pääsevät vuorotellen ääneen. Kirjan kokonaisuus rakentuu eri näkökulmista. Nuori Inge tuo tehokkaasti näkyviin, miten hänen sukupolvensa arvot eroavat näiden iäkkäiden miesseuralaisten käsityksistä.

Ennakkoluuloni osoittautuivat siis (tämänkin kirjan kohdalla) turhiksi. Kirjailija on onnistunut asettamaan Finnjetin moneksi: Ajankuvaksi 1970-80 -luvuilta. Suurimman ja nopeimman autolautan rakentaminen oli varmasti Suomelta jonkinlaista voimannäyttöä naapurivaltioiden suuntaan. Heikin, Saken ja Matin nuoruuden ja ystävyyden kuvana uuttuuttaan kiiltävä, taitavasti rakennettu ja näyttävästi sisustettu autolautta on myös hieno. Ja sitten kun tullaan nykyaikaan, miten nopeasti kansallisesta ylpeydenaiheesta voikaan tulla romua? Ja mitä muuta romuttuu kuin laiva? Voiko ystävyys kestää? Minkä verran voi salata, mitä sitten, kun salaisuudet paljastuvat? Yhteisellä matkalla kolmikosta tulee esiin monenlaisia puolia.

Kirjan voisi myös sijoittaa haastekohtaan 7. Kirjassa matkustetaan junalla. Seurue lentää Suomesta Mumbaihin. Mutta edestakainen matka Mumbaista Alangiin tehdään junalla ja junamatkat myös kuvataan kirjassa.

Kirja onkin myös matkakertomus. Intian kuumuutta, köyhyyttä, värikkyyttä havainnoidaan. Herkullisesti tulee esiin Ingen matkablogin kaunisteleva ja näennäinen sävy todellisiin tapahtumiin verrattuna.

Haastekohta 10. Kirjassa pelätään

Braithwaite, Oyinkan: Sisareni, sarjamurhaaja (WSOY, 2020), suom. Kaisa Kattelus

Kirjaa voisi kuvata näin: Korede ja Ayoola ovat aikuisia tyttäriä, jotka asuvat äidin kanssa Nigeriassa Lagosissa. Perheen isä on kuollut. Karode on töissä sairaanhoitajana, Ayoola suunittelee vaatteita.

Mutta oikeastaan kirja ei kerro näistä asioista. Tai kertoo nimenomaan. Mutta alusta asti käy selväksi, että hyvin omintakeisella tavalla. Kirja alkaa siitä, että Ayoola on tappanut miehen, eikä ensimmäistä kertaa. Ja isosisko Korede on rientänyt apuun, konkreettisesti siivousvälineiden kanssa, eikä ensimmäistä kertaa.

Kirja herätti minussa monenlaisia tunteita. Voisin erotella lukukokemuksestani kolme vaihetta:

Alkuun etenin lyhyitä helppolukuisia lukuja vähän kuin päätä pyöritellen ja ihmettelin, mistä on kysymys. Luvuissa kerrottiin kepeään sävyyn niitä näitä. Ihan kiinnostavastikin esim. Koreden työyhteisöstä sairaalassa, kuumuudesta, joka sisätiloissakin on lähes lamaannuttavaa. Kirjan tunnelmaan kuuluu ehdottomasti, että taustalla hyrisee koko ajan täysillä ilmastointi. Myös nigerialainen yhteiskunta vilahtaa jonkin verran: Isän valta tyttäriinsä ja vaimoonsa on ollut ehdoton. Perheen yläluokkaisuus ilmenee ainakin siinä, että heillä on palvelustyttö. Poliisit ovat selvästi korruptoituneita, se käy ilmi monesti.

Mutta kaiken tämän keskellä tarinaa vie eteenpäin Koreden jatkuva pelko siitä, että hänen sisarensa tekemät murhat paljastuvat. Ja hän pyrkii epätoivoisesti estämään paljastumisen ja myös seuraavan mahdollisen murhan.

Siksi seuraava vaihe lukukokemuksessani oli, että aloin toden teolla ahdistua tämän vanhemman sisaren puolesta. Hän on myös kirjan kertoja. Samastuin häneen, vaikka itse olen kahdesta siskoksesta nuorempi. Tuntui kuitenkin todella kohtuuttomalta, että tunnollinen Korede ei saa haluamaansa ja joutuu koko ajan pelkäämään, kun taas kaunis Ayoola liihottelee eteenpäin mistään välittämättä.

Kolmas vaihe oli sitten kirjan loppu, joka on yllättävä, mutta kun olin sitä vähän aikaa pureskellut, niin mielestäni hyvä. Se jotenkin avasi kirjaa uudelleen.

Kirjassa käännetään todella päälaelleen monien rikoskirjojen asetelma, jossa sarjamurhaajan uhriksi joutuu kaunis nainen toisensa perään. Tässä kauniin naisen uhriksi joutuu mies toisensa perään. Valloituksissaan Ayoole onnistuu toistuvasti vain, koska hänen omien sanojensa mukaan miehille ”riittää, että tytöllä on nätti naama”.   (75).

Vaikka kirja on kepeä, jos nyt näin mustasta huumorista voi sellaista sanaa käyttää, se onnistuu kyllä mielestäni kuvaamaan aika mielenkiintoisesti sisarusten välistä suhdetta. Ayoolen toimille löytyy toki selittäviäkin tekijöitä. Tai tekijä.

Erilainen lukukokemus, sen voi varmasti sanoa ja jään kyllä odottamaan kirjailijan seuraavaa kirjaa, tämä oli vasta Oyinkan Braithwaithen esikoisteos.

Haastekohtaan 10 kirja sopii, koska Korede pelkää suurin piirtein koko ajan.

Kirjaa voisi myös ajatella kohtaan 11 kirjassa pelataan. Jossain vaiheessa kirjaa pelataan Cluedoa.

Reasoner, James: Texasin tuuli (Kustantamo Helmivyö, 2021), suom. Juri Nummelin

James Reasonerin Texasin tuuli on puhdasverinen kovaksi keitetty dekkari. Texasilainen yksityisetsivä Cody ajaa Fordillaan etsimässä kadonnutta Mandy-tyttöä. Henki on se, että paitsi älyään Cody joutuu käyttämään myös asettaan. Takakansitekstin mukaan alun perin vuonna 1980 ilmestynyt Texasin tuuli on noussut jonkinlaiseksi kulttiteokseksi, koska siinä juoni, henkilökuvaukset ja paikan tuntu ovat ainutlaatuisella tavalla tasapainossa. Ehkä näin onkin.

Kirjan on suomentanut forssalaiset sukujuuret omaava Juri Nummelin, kovaksikeitetyn rikoskirjallisuuden ja vanhan ns. pulp- ja pokkarikirjallisuuden tuntija. Kirjan kustantanut Helmivyö on hänen perustamansa kustantamo.

Haastekohta 11. Kirjassa pelataan

Annala, Marko: Kuutio (Like, 2020)

Annala tunnetaan Mokoma-yhtyeen laulajana, mutta viime vuosina hän on profiloitunut kirjailijana, joka on julkaissut jo 3 romaania, jotka ovat saaneet hyviä arvosteluja. Uusin teos Kuutio on ensimmäinen, jonka olen lukenut.

Kuution minäkertoja on keski-ikää lähestyvä mies, jonka nimeä ei muuten mainita kirjassa. Eron jälkeen hän on Aatos-pojan huoltaja vuoroviikoin. Ammatiltaan hän on pelaamiseen keskittyvän verkkomedian toimitusjohtaja, ja siinä sivussa hän kirjoittaa myös tarinoita oman sukunsa miehistä. Nuo tarinat on tuotu mukaan tähän kirjaan ja niistä avautuu surullinen kuva aikaisempien sukupolvien väkivallan sävyttämästä perhe-elämästä.

Kirja kertoo myös erosta, entisestä irti päästämisen ja uuden ihmissuhteen solmimisen vaikeudesta. Päähenkilö on takertunut ajatukseen, että vaimo ei ole lopullisesti lähtenyt vaan kyseessä on vain väliaikainen asumusero, eikä kerro perhetilanteen muutoksesta alkuun kenellekään. Uuden suhteen luominen on hankalaa.

Kirjassa hienointa on vanhemmuuden kuvaus. Taustaansa nähden kertoja pärjää hyvin Aatos-poikansa kanssa, vaikka Aatos on erityislapsi. Hän mm. saa voimakkaita raivokohtauksia turhaantuessaan. Turhaantumisia riittää, koska Aatoksella on oppimisvaikeuksia eikä koulunkäynti maistu yhtään. Elämä on usein kovaa vääntöä pojan kanssa. On helppo ymmärtää isän ajatus "Rakastan ajatusta olla isä, mutta olla isä – sitä on vaikea rakastaa.". Annalan tapa kertoa erityislapsen vanhemmuudesta on rehellinen ja koskettava. Toki edistysaskeliakin tulee, ja sen myötä myös ilon tunteita.

Vaikka Annala käsittelee vanhemmuuden mukanaan tuomia synkempiä puolia, tarinassa on mukana runsaasti ymmärrystä, lämpöä ja huumoriakin.

Kirja sopii hyvin haastekohtaan 11: Kirjassa pelataan - kirjassa puhutaan pelaamisesta paljon. Kirjan nimikin viittaa Rubikin kuutioon, jota Aatos-poika pelaa innokkaasti. Teos on jaettu kuuteen osaan kunkin Rubikin kuution valmiin sivun värin mukaisesti. Kirjassa pelataan päähenkilön ammatistakin johtuen tietysti videopelejä ja pelataanpa siellä 77 kivaa kysymystä ja vekkulia vastausta -pelikorttejakin.
 
Rous, Emma: Täydelliset vieraat (Minerva, 2021), suom. Maikki Soro

Tässä jännitysgenreen sopivassa kirjassa on useampi aikataso ja kertoja. Ensimmäinen on Bethin kertomus vuodelta 1988, jolloin hänet adoptoidaan Raven Hall -kartanoon yksinäisen Nina -tyttären seuraksi. Toinen taso, nykyisyys, kertoo näyttelijä Sadiesta, joka saa oudon työtarjouksen. Samaisessa Raven Hall -kartanossa järjestetään tilaisuus, murhamysteeripeli, jossa Sadien on esitettävä yhtä juhlavierasta. Pikkuhiljaa alkaa selvitä, että kaikilla murhamysteeripelin osallistujilla on menneisyydessä jokin kytkös kartanoon.

Kirjassa on vuoroin Bethin kertomaa vuodelta 1988 ja Sadien tarinaa tammikuusta 2019. Näiden väleissä on siellä täällä lukuja, joiden kertojaa ei aluksi paljasteta. Kirjan tunnelma on vähän goottilainen ja ahdistava.

Kirja sopii paitsi haasteen kohtaan 11: Kirjassa pelataan, murhamysteeripeli kun on ihan olennainen osa kirjan juonta, mutta myös kohtaan 3: Kirja sijoittuu kartanoon tai tehdasmiljööseen.

Stoor, Jarmo: Prässi (Into, 2021)

Jos Marja Toivion Finnjet-kirjassa oli erikoinen aihe, niin sitä se on myös Stoorin Prässissä. Kirja kertoo EM-tasoisesta kädenvääntöottelusta, jossa ovat vastakkain suomalainen Jarmo ja turkkilainen Arsuan. Kädenvääntöottelu on normaalisti nopea, usein se kestää vain muutamia sekunteja. Mutta tämä ottelu tuntuu kestävän ja kestävän. Kilpailijat ovat äärirajoilla ja Jarmon päässä tapahtuu monenlaista, hän palaa lapsuuteensa ja kaikenlaisiin muistoihin. Hän on pelannut rugbya, myös niitä muistoja tulee mieleen. Ottelu myös rinnastuu hänen mielessään milloin mihinkin, muun muassa shakkipeliin, jolloin pelaajat ja tuomarit asettuvat edustamaan eri nappuloita.

Kirjassa käsitellään urheilua monesta näkökulmasta. Paljon on kyse myös lappilaisuudesta, Jarmon lapsuus sijoittuu sinne. Aika ankara perhe-elämän kuvaus kirja on myös.

Haastekohta 12. Kirja kertoo kaukokaipuusta tai koti-ikävästä

Harno, Tua: Kylmän sodan tytär (Otava, 2020)

Toinen kirjan päähenkilöistä on amerikkalainen Edward. Hänen lähtökohtiaan kuvataan kirjan alussa mm. kertomalla, miten kiihkeästi hän nuorena haluaa sotilaaksi. Hän haluaa sotilaaksi, koska hän haluaa pois kotoaan. Ja hän haluaa sotilaaksi, koska hän haluaa olla osa ryhmää, erottumatta. Ja hän ajattelee, että armeijasta hän voisi viimein saada ystävän. Kun hän sitten täysi-ikäistyttyään menee värväytymään, hänet hylätään sotilaspalvelukseen sopimattomana.

Lopulta Edward pestautuu CIA:n palvelukseen. Hänet lähetetään Suomeen vuonna 1979. Edwardin tehtävänä on vakoilla Suomen ja Neuvostoliiton välistä korkean teknologian kauppaa. Keskeisenä toimijana kaupassa on Onyx-niminen firma, joka tuo kovasti mieleen Nokian.

Edward on koulutettu agentti ja täysin antautunut asialleen, kaikki hänen elämässään on alisteista tälle tehtävälle. Hänelle sopii, kun hänen käsketään avioitua Suomessa. Vaimoksi valitaan alkoholisoituneen kommunistin tytär. Sitä, että pariskunta saa jopa lapsen, hänen työnantajansa pitää pienenä riskinä.  Edward katsoo kuitenkin, että lapsesta on hänelle etua. Kun hän liikkuu lapsen kanssa, häntä pidetään helposti vaarattomana. 

Kirja etenee kahdessa aikatasossa, toinen on kylmän sodan aika 1980-luku, toinen vuodet 2017-2018. Vuonna 2017 Edward elää Amerikassa. Hän on edelleen CIA:n palveluksessa, joskin paljon on muuttunut. Mutta Edwardin tytär Mari, kirjan toinen päähenkilö, on Suomessa. Hän on nyt nuori aikuinen. Hän on yksinhuoltaja. Hänen miehensä on kuollut tapaturmaisesti. 

Edward on äkillisesti jättänyt perheensä vuonna 1989 ja palannut Yhdysvaltoihin. Marin ja hänen äitinsä Piian käsityksen mukaan toisen naisen vuoksi. Sittemmin Marille ja Piialle on ilmoitettu, että Edward on kuollut Amerikassa, mikä ei siis ole totta.

Marille alkaakin tihkua siinä määrin ristiriitaisia tietoja isästään, että hän alkaa vähitellen ottaa selvää tästä.   Alkuun melko vastahakoisesti, sillä hän on katkera isälleen. Isän lähtöön liittyvissä epämääräisissä olosuhteissa Edwardin vaimo ja Marin äiti Piia on saanut aivovamman eikä Piian ja Marin elämä isän lähdön jälkeen ole ollut helppoa. Herää kuitenkin kysymyksiä ja lisää kysymyksiä. Ja lukija voi vain arvailla, mitä suojelupoliisi suostuu Marille paljastamaan.

Kirja on siis kunnon vakoilutarina. Idänkauppa antaa mielenkiintoiset puitteet ja CIA:n vakoilijan näkökulma 1980-luvun Suomeen on herkullinen. Ehdottomasti parhaimmillaan kirja on ihmisten välisten kohtaamisten kuvaamisessa. Kauppamiesten ja vakoojien maailmassa asiat harvoin ovat sitä, miltä ne näyttävät. Tällaista eleistä, ilmeistä, merkeistä tulkitsemista kirjassa kuvataan hyvin intensiivisesti. 

Edwardin kohdalla kaukokaipuu on jonkinlainen pysyvä olotila. Hän halusi niin kiihkeästi pois omista lähtökohdistaan. Mutta kun hän jälkikäteen muistelee menneisyyttään Suomessa, hän ikään kuin etsii, millainen hän oli oikeasti, oliko häntä.

Marille taas koti-ikävä merkitsee ennen kaikkea sitä, että hän haluaa selvittää, mitä se perhe-elämä oli, jota heillä joskus oli, mutta joka yhtäkkiä lakkasi olemasta. Äiti ei juurikaan kykene enää antamaan kunnollisia vastauksia ja viranomaisten taholta Mari törmää toistuvasti outoihin reaktioihin. 

Suuri kysymys kirjassa on, onko isän ja tyttären kohtaaminen vielä mahdollista.

Kirja voisi myös sopia kohtaa yksi, kirjassa eletään poikkeuksellisia aikoja, kylmän sodan aika oli varmasti sellaista. Samoin kohtaan 10. Kirjassa pelätään.

Tällaiset vinkit tällä kertaa. Tulkaahan mukaan lukuhaasteeseen, ohjeet ja lomake löytyvät siis louna.finna.fi-verkkokirjastosta.